Virikekuva tarinamaanantain aiheeseen “Näkemys”. Kuvan lahjoittanut UUKKA.
Pienikoila:
- Olen jo kertonut, etten ole kovin hyvä
töissä, joissa todella tarvitaan kynä.
Vaan kun makailen lattialla
tulee mieleen edes harjoitella.
Aion Emmasta kuvan piirtää
näkemäni paperille siirtää.
- “Katso Emma piirsin sinusta kuvan!”
Uskoin Emman innostuvan.
- Oikein hyvä, Pienikoila! (hih)
- Mitä niin “hih”? Puuttuko jotain?
Ai niin korva!
Emma niistää nenää.
- Älä mitään lisää enää!
Korvahan on tukan alla piilossa.
Pannaan tämä jääkaapin oveen
nastalla.
Koila koila, sano Emmalle ettei käytä siihen nastaa, vaikka se nasta juttu onkin.
ISOPEIKKO siellä terävänä kuin nasta! Sharp as a tack! Luulin, ettei kukaan huomaisi!
Emma oli tyytyväinen. Näkemys hänestä oli osuva. Kaikki oleellinen on. Vaikka koila vähän epäröi, pannaan näkemys esille.
ARLEENA, muotokuvat ovat todella näkemyksestä kiini, eikö vaan?
Pienikoilalla on nätti näkemys. Hyvä ettet lisännyt valuvaa nenää, ei olisi värejäkään enää.
Sirokko, voi ihmettä! Sehän siitä puuttui, räkäinen nenä! Ilmankos Emma niin pitkään niisti ja pysyi nenäliinan takana.
Hauska. Se on just niin elämää.
No on se sentään näkemys.
Huomasin minäkin nastan… Kirjoitat hauskoja pienikoila-runoja, kiitos niistä, ovat mukavia lukea.
AINO, kiva ett’ tykk’sit, kiitos!
OH-SHOW, sinulla on niin pitkä nimi. Onko se Lapin kieltä?
JL, on kivaa kirjoitella, nytkun olen oppinut vähän kirjoittamaan. Kiitos, että tykkäsit!
Ihanasti kirjoitat, sanojasi naputat
MIMOSA, kiitos kauniista sanoistasi Olen iloinen, kun pidät pöpinöistäni.