Larppaus, Pakinaperjantai

Joskus toivoisin olevani suurempi. Ei silti, pieni on ihan suhteellinen käsite. Mutta kun rosvot kohnasivat suuren ladon takana varastelemassa Emman tyokaluja, halusin pelotella ne pois.. Murahdin kokeeksi syvällä rintaäänellä ja hyppäsin puun taakse piiloon. Ei tehonnut. Entäs jos olisin susi?  Livahdin toisen puun taakse. Pimeässä ne eivät mitään huomanneet. Kissakin oli hiipinyt paikalle. Se hiersi itseään minuun ja hyppäsi niskaani. (Joskus se oli reilun avulias näissä talontöissä.) Minä ulvoin kuin susi, ja kissa säkenoi. Kissa köyristeli niskassani, ja minä ulvoin kuin susi. Ja silloin ne lähtivät lapikasmäkeen, juosta lopottivat, että housut tutisivat. Emme seuranneet. Yritin ravistella kissan niskastani, mutta se vain keikkui siellä vapaakyytiä ottamassa.

- Olen susi, auuh, auuh!

- Joo mää tiedän, nauroi kissa.

JOTTA EN UNOHTAISI, Runotorstai 150

 

Uusi naapuri oli ehdottomasti outo,

se haisi kummalle, uu-öö-äärrh.

- Olepas nyt kunnolla, Pienikoila,

sanoi Emma.

- Uusia naapureita kohdellaan ystävällisesti.

- Uurh-öörh- ääerk!

- Nyt kyllä panen solmun häntääsi,

sanoi Emma, - rusetin oikein,

 että muistat olla kohtelias.

 

Kun naapuri hiipi talostamme

tavaraa kainalossaan,

kävin sitä kiinni häntään

(tai sinne, missä sillä olisi ollut häntä),

Haukuin niin, että rusetti putosi.

Ei kaikkia asioita voi muistaa.

MUOTI, Runotorstai

MUOTI

 

En ollut tuntea Tellua.

Emmakin huudahti:

- Hellanduudeli,mikä puudeli!”

Tellun häntä oli karvattu kaljuksi,

paitsi pientä tupsua hännän huipussa.

Ja Tellulla oli rusetti päässä.

Minä sanoin “vau!”

ja Tellu loi minuun ankean katseen.

Tällainen on muotia nyt,

kertoi Tellun emäntä.

Tellu parka!

Onneksi Emma antaa minun olla minä.

Joskus vaan,

kun on pöksyt kovin kurassa,

en pääse sohvalle.

On tosi kivaa,

kun saan olla oma itseni.

VUORENPEIKON LUOLASSA, Runotorstai 146

 

(Pienikoila kertoo)

Peikko etsi vaimoa

hienoa luolaa rakensi

seinissä timantteja

katossa tähtiä.

Lehdessä peikolla oli ilmoitus:

miespuoleinen varakas

etsii vaimopuoleista

joka osaa keittää hyviä kaakkuja

tositarkoituksella

 

Mustikkapensaan takaa

peikko sieppasi minut luolaansa

pelästyin taisin vikistäkin.

- “Mites se Emma

keittääkö kaakkuja?”

kysyi peikko.

Tuli pienen valheen aika.

- ” Ne on kuin paakkuja

sokerin sijasta suolaa suolaa

ei siinä kukaan kuolaa

ja kinkussa kasoittain sokeria.”

Yritin olla pokeria.

Tulos, peikko heitti minut ulos

mutta kyllä oli hieno luola.

TIE ULOS, Runotorstai

Tie ulos tie-tenkin

ovi

miksi kysyt

viisi hirttä poikki

raamit saranat

ovi auki, ulos

tai henkireikä

tuuletetaan tupaa

lakaistaan ulos valheet

ripotellaan lattialle jyväsiä

pulujen nokkia

löytää totuus.

UNELMIA, Tarinamaanantai

(Pienenkoilan päiväkirjasta)

 

UNELMIA

 

- Emma, mitä unelmat on?

- Onko ne niinkuin unia?

 

-Unelmat ovat toivekuvia,

päiväunia, joita nähdään silmät auki.

 

Jaaaa

 

Katselin veteen,

mutta siellä Ötökkä raahasi puunpalaa.

Ei se voinut olla unelma.

Katselin taivaalle,

kurkiaura lensi krrrkuen etelään päin.

 

Sitten aloin katsella omaa nenääni,

meni vähän silmät ristiin,

mutta sitten näin sen!

 

Ensin se oli lakritsan värinen

ja pinnalla pähkinöitä.

Se kasvoi, se oli jo suurempi kuin minä.

Ihana tuoksu levisi kaikkialle,

lakritsaa, pähkinää, piparperikakkua,

uunipaistia.

Se muodosteli itsestään luun.

Se oli täynnään rustoja ja mehuja.

Sen täytyi olla unelma.

 

- Emma, Emma, minä näen sen!

Mitä nyt teen?

- Ottaisitkohan vähän pienemmän?

Emman kädessä oli kaupasta ostettu jokin.

- Mikä se nyt sitten on?

- Tämä on tosiasia, fakta

- No, minä syön sen faktan sitten. Unelmaa odotellessani. Maistuuko se hyvältä?

TASAN, Runotorstai 141

Kun kumpikin ottaa suuntäydeltä ja on hyvä syömään ja tykkää samasta tikusta, niin siinä se menee melko tasan.

PS. Jos itse olisin kuvassa, olisin varmaan tuo ruskea.

ERILAISET, tarinamaanantai

Onneksi mulla on neljä jalkaa – siinä jo ollaan erilaiset.

Olisi vaikeaa seisoa koko ajan kahdella jalalla, olen kyllä kokeillut.

Ei se oikein onnistu kuin hetken.

Ja minulla on häntä, Emmalla ei ole. Mitäs Emma hännällä tekisikään, sehän jäisi housujen sisään.

Niin että kyllä me olemme erilaiset.

Kymmenen sanaa, Runotorstai 139

Kymmeneen on vaikea  laskea,

kun on vain varpaita,

ei sormia.

 

*******

 

En hauku, en murise,

sain rokotuksen tänään,

hiljaa nurkassani urisen.

PYYNTÖ, Tarinamaanantai 63

Kaliforniassa on alettu ehdotella, että koirilla pitää olla vaipat..

Koiranomistajat jo kulkevat koiransa perässä kakkapussi kourassa ja keräävät kaiken senlaatuisen.

Pissaaminen on maantieteellinen kartoitustoimenpide eikä millään tavalla vahingollinen ihmiselle.

Ihminen sensijaan SYLJESKELEE kaikkialle levittäen tauteja koiriin ja toisiinsa. On lisäksi purkan- ja mällinsylkijöitä.

Nämä ihmiset, jotka hyväksyvät kaikellatapaa saastutetun ilman, syövät kasvimyrkkyjä ruuassaan, itse myrkyttävät itseään huumeilla ja pillereillä, eivät nyt kestä pientä viatonta koiranliriä.

Pyyntöni: Jos koirille vaipat, niin ihmisille kuonokoppa. Ulkona siis. Sisällä saavat sylkeä miten haluavat.